keskiviikko 10. lokakuuta 2018

10.10.2018 - Maailman mielenterveyspäivä.



Silloin kun minä paloin loppuun 2010, tilanteeni oli tämä: olin eronnut juuri, opiskelin ammattikorkeakoulussa lähiopiskelijana, eli kokopäiväisesti paikan päällä, plus etänä tehtävät työt koneella. Olin samaan aikaan töissä työntekijänä, sekä olin vasta perustanut yrityksen. Y-tunnuksella tein neljää työtä: kahta eri myyntityötä suoramyynnin parissa, verkkokauppayrittäjänä, sekä puutarha-alan töitä alihankintana. Ja ei, vaikka kuinka yritin, en sittenkään ollut korvaamaton helmi tälle maailmalle. Siitä burnoutin suosta paniikkihäiriöineen ja masennuksineen on ollut aivan hirvittävä työ nousta takaisin. Enkä lie koskaan ole entiseni. Tein töitä siihen pisteeseen, että kroppa löi pelit täysin kiinni mitä erilaisimpien diagnoosien saattelemana. Löysinkin itseni usein sairaaloiden ja terveysasemien tutkimuspöydiltä ja psykiatrien vastaanotoilta.

Se mitä ihmiset ajattelee minusta, oli ennen mulle tärkeämpää kuin oma arvostukseni itseäni ja terveyttäni kohtaan. Siksi suoritin yli rajojeni. Tein mitä oletin olevan muiden silmissä ok. Hain hyväksyntää itseni kustannuksella. Että riittäisin ja kelpaisin.

Sanothan itsellesi tänään: Minä riitän. Olen arvokas. Ansaitsen oman rakkauteni. 💗

Kysy kaverilta mitä kuuluu. Be kind 💗❣

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Kiintymyssuhteista

On tämä mielenkiintoinen matka, minkä itseensä tekee, kun antaa itselleen luvan olla itselleen täysin rehellinen. Terveet kiintymyssuhdemallit ovat avain siihen, että luottaa elämän kantavan ja juuri tässä hetkessä. Menneisyyttä ei enää ole, ja tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, joten miksi murehtia? On vain tämä hetki, aina.

Olen epäonnistunut monissa ihmissuhteissa, ja työasioissakin, ja avain taitaa löytyä lopulta aika yksinkertaisesta asiasta. En ole uskaltanut luottaa että asiat ja ihmiset eivät katoa elämästäni, vaikka en "liimautuisi" niihin 24/7. Niimpä olen hylännyt ja jättänyt kesken asioita jo ennalta, ennenkuin sattuu liikaa. Asiat ovat kuitenkin aina kääntyneet parhainpäin, vaikken ole voinutkaan kontrolloida kaikkea tapahtuvaa, ja sisimmän tunne-elämää. Ja miten voisinkaan? 😁



Epävarmuudesta ja epätietoisuudesta ei tarvitse tehdä vihollisia; niitä voi pitää matkakumppaneina. Molemmat opettavat minua luottamaan itseeni. Kun on ensin omille tarpeille ja tunteille uskollinen, uskaltaa "kiintyä itseensä" eikä hylkää itseään, kaikki hyvä seuraa perässä, uskon niin. Omaa onnellisuutta ei kannata ripustaa sellaisten asioiden kaulaan, jotka saattaa menettää tai jotka ei tapahdu niinkuin haluaisimme. Se tie vie uhrimentaliteettiin; "en voi olla onnellinen koska tuo toinen ihminen teki sitä ja tätä". Sen olen oppinut kantapään kautta. 🙏💜

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Enemmän valoa kuin pimeyttä

Tämä on #kiitos niille, jotka olen kuvitellut vihollisiksini. Niille, joita vastaan sotimalla luulin voittavani.



Ilman vihollisiani, en tietäisi kuka todella olen, enkä tietäsi, missä rajani kulkee. Teidän ansiosta voin olla itseäni kohtaan armollisempi, hyväksyen itseni sellaisena kuin olen, tyytymättä kuitenkaan oletettuun synkkään kohtaloon. On ollut vaikeaa herätä ymmärtämään, ja myöntää, että oivallus teidän, "vihollisieni" tarpeellisuudesta, tekeekin teistä tärkeimpiä matkakumppaneita tielläni. Saatan joskus kyynistyä, saatan katkeroitua, niin syvään haavoittavat iskunne upposivat. Mutta kuitenkin...
Arpeni kertovat upeampaa tarinaa kuin viholliseni kuviteltu voitto. Kiitos #masennus, kun opetat minua joka päivä etsimään enemmän valoa kuin pimeyttä. Kiitos, kun pakotat minut mukavuusalueeni ulkopuolelle puhumaan kivustani jollekin. Kiitos #paniikkihäiriö ja #ahdistus, kun olette opettaneet luottamaan enemmän selviytymiseen tilanteesta kuin tilanteesta, kuin pakenemaan haitalliseen tai itsetuhoiseen tekemiseen tai ajatteluun. Kiitos siitä, että autatte yhä ymmärtämään, että varjoni on aina ollut vain valon puutetta siellä, missä sitä en ole kyennyt näkemään. Kiitos #pelkotilat, ansiostanne olen löytänyt enemmän rohkeutta itsestäni, kuin mistään valmiiksi määritellystä  itseni ulkopuolella.

Kiitos #minä, enää en pidä sinua vihollisenani, vaan vain vähän haastavana ymmärtää ja rakastaa. 😉

Toivon, että Sinä joka tämän luit, kohtaat kipukohtasi pelottomasti, otat niitä kädestä, kiität matkaseurasta, ja kuljet rohkeasti eteenpäin. Elämälle utelias voittaa aina 💗Tuli saattaa polttaa hetken aikaa, mutta kuinka kaunis hiilloksen hehku onkaan.

© Salla K

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulun taikaa ja totuuksia ;)




Totuus ei ole siellä
missä se nojaa syyllisyyteen ja ehdottomuuteen
missä sen odotetaan tulevan itsemme ulkopuolelta,
näyttäytyen mustavalkoisena kaavana ikuisuuteen, ahtaana porttina

Totuus on
lempeydessä kasvanut avoin tila
rakkaudessa kasteltu ikuinen valo,
joka loistaa, kun emme tukahduta sitä

Totuus on
herääminen vuosituhansien unesta, siitä harhasta,
ettet riittäisi itsenäsi, ettetkö voisi rakastaa itseäsi sellaisena kuin olet
ilman ehtoja

Totuus on
riippumaton kahleista,
joihin ennen heräämistä niin lujasti uskoimme
Se on auki revitty suojamuuri
 sirpaleina oleva ehdollistumisen kupla

Totuus on
sinussa



perjantai 27. lokakuuta 2017







Tarkkaan harkittuja kuvia. Oikeastihan elämä on kaikkea muuta kuin siloteltuja sisustuksellisia instakuvia ja suorastaan steriilejä koteja. Millainen sun koti on? Meiltä kyllä löytyy koirankarvoja, hiekkaa, kakkakikkareita koirien jäljiltä, pyykkäämätöntä pyykkiä, likaisia tiskejä, sukkia ja koiranleluja lojuu lattioilla.

Mut arvaa mitä. Oon onnellinen 💞 Oon päästänyt irti siitä taakankantajan ja uhrin roolista, joka kylpee syyllisissä perfektionistin tunnoissaan. Päästänyt irti kahlitsevista rakenteista, joita me tiedostamattakin haetaan tuomaan sekä turvaa että selkeitä toimintatapoja, kun ei itse epävarmoina ja muiden mielipiteitä pelkäävinä uskalleta elää omannäköistä elämää. Ei osata sanoa ei.

Mutta hei, epävarmuuskin on tarpeellinen tunne, ja  syyllisyys tuo tärkeää viestiä jota kannattaa kuunnella. Ne kertovat aina muutostarpeesta elämässä. Jos se sukkakasa tai tiukasti rajattu sääntöjä täynnä oleva elämä synnyttää vihan ja syyllisyyden tunteita, pysähdy. Mieti, mistä ne lopulta johtuvat, ne tunteet. Olet ehkä oppinut haitallisen toiminta- ja ajatusmallin lapsuudesta saakka, etkä ole päästänyt niistä irti, vaan aikuisuuteen saakka hakenut rajattua sääntöjä sisältävää elämää;  yhteisöä, työtä, harrastuksia, ja olet ehkä hyppinyt parisuhteesta ja ystävyydestä toiseen, koska et ole koskaan oppinut käsittelemään negatiivisia tunteita oikein. Et ole ehkä osannut kohdata omaa menneisyyttäsi, hyväksymään sitä, joten nykyisyys kaikkineen tuntuu olevan jatkuvaa maton vientiä jalkojen alta. Olenko oikeassa?

Tänään ostamani kalenteri on järjestelmällisin asia mitä kodistani löytyy 😂😂😂 Samalla se on symboli minulle siitä, että kun todella seuraan sydäntäni, ja sanon kyllä omannäköiselle elämälle, olen onnellinen hiekkaisine ja koirankarvaisine mattoineni ✌✌✌💞💞💞

perjantai 13. lokakuuta 2017

Uupuneen kyvyttömyydestä sanoa ei



Mikä oli se hetki, kun huomasit saavasi hyväksyntää ja huomiota sanomalla kaikkeen kyllä? Ehkä herkkänä aistit muista ihmisistä kielteistä energiaa, kun yritit tehdä oman pääsi mukaan, ja taivuit vielä kerran, ja vielä sen yhden kerran...eikä se päättynyt koskaan. Hylkäsit omat tarpeesi ja pakenit kipua juoksemalla  työstä toiseen, projektista ja harrastuksesta toiseen, koska se oli ainoa keino unohtaa itsesi. Tulit riippuvaiseksi kahleistasi, koska ne tuntuivat tutulta ja turvalliselta.

Mikä oli se hetki, kun juostuasi itsesi uuvuksiin, ja sen viimeisen pisaran täyttäessä maljasi, se tulvi ylitse kuohuvan putouksen lailla? Milloin kaaduit niin lujaa, että raastava kipu pakotti sinut sanomaan viimeinkin ei? Ei enää tätä pakenemisen aiheuttamaa tuskaa, tätä pakottavaa tarvetta ostaa hyväksyntä mielistelemällä, tätä myötäilemisen ja värittömän olotilan tunnottomuutta; sitä tyhjyyttä joka ilmeni, kun unohdit että sinulla saa olla oma mielipide ja oma tahto.

Mikä oli se hetki, kun otit viimein vastuun itse itsestäsi, se hetki kun sanoit, että nyt riittää? Kun tunsit uhmakasta tahtoa selvitä, kun tunsit tervettä vihaa itseäsi kohtaan tuntemasta armottomuudesta? Kun nostit pääsi, ryhdistit selkäsi, kävelit omilla jaloillasi? Se, kun sait äänesi kuuluviin, kun kuulit sen ja kunnioitit sitä?

Kummalle hetkelle annat tänään vallan? Sille joka sai sinut polvillesi, vai sille joka teki sinusta vahvemman kuin koskaan?

Päätä tänään olla itse itsesi rakkauden arvoinen.

💜

torstai 24. elokuuta 2017

Pimeytesi on lahjasi

Olen viime päivinä pohtinut auringonpimennyksen symboliikkaa omalle kohdalleni. Tuo upea luonnonilmiö!  Sehän on usein tapahtuma, jota odotetaan ja sen katsomiseen valmistaudutaan erityisvälinein. Pimennystä ihaillessa unohtaa kaiken muun, ja näkee tuon valon ja elämän lähteen ihan toisin. Sen vaan tietää, että pimeys menee ohi kuitenkin, ja harvinaiselle hetkelle osaa antaa arvostusta ja kunnioitusta. Mikä voima, mikä energianlähde. Emme siinä hetkessä näe, mutta tiedämme. Emme ymmärrä kaikkia luonnonvoimia sen takana,  mutta uskomme sen olevan aivan erityistä.

Tiedät jo mitä ajattelen. 😉 Sinunkin elämässä on usein niin, että valon ja energian näennäisesti hiipuessa vaikeina aikoina, teet päinvastoin kuin tämän upean luonnonilmiön kanssa. Emme halua katsoa sitä, emme kohdata. Meitä ärsyttää ja tulee halu paeta, ja vihassamme, sen sijaan, että tulisimme tietoiseksi ahdistavan asian aiheuttamista tunnereaktioista ja ottaisimme itsemme myötätuntoiseen tarkasteluun syineen ja seurauksineen, aloitamme syyttelyn ja puolustelun. "Sinä teit minut vihaiseksi. Sinä sait aikaan nämä sotkut. Ei ollut minusta riippuvainen asia". Ja lista jatkuu.

Lukija, en syytä sinua syyllistämisestä 😉💗 tai pakenemisesta, vaan haluan hoksauttaa sinua jostakin. Varsinkin sinua, jolla on ollut kenties kivisempi polku kuljettavana; negatiivinen tunne on sinulle annettu lahja, jonka avaamalla ja katsomalla sen tuoman viestin, vapaudut juuri siitä minkä kohtaat -pimeydestä. Se pimeys voi olla sinun varhaislapsuudessa koettu hylkääminen, se voi olla lapsuutesi koulussa sen kiusaajan ilkeä kommentti, henkinen väkivalta,  se voi olla jotakin mitä itse teit väärin toista kohtaan. Mitä vain, minkä kehosi ja mielesi muistaa vuosikymmenienkin jälkeen selittämättömänä pahana olona, masennuksena, fyysisinä oireina, haluna päästä eroon negatiivisesta tunteesta; tämä kaikki voi olla se sinun sisäisen valosi pimennys. Se, jonka kohtaamiseen emme ole saaneet välineitä lapsuutemme kasvattajilta, vanhemmilta, huoltajilta. Mitenpä olisimmekaan voineet saada; miten rikki hekin vuosisatojen tunnetaakkaa sukuhistorioidensa lävitse kantaneena olivatkaan, jos eivät omaakaan pimeyttään suostuneet kohtaamaan.

Jos luit tänne saakka, pysähdyit kenties omien kipukohtiesi äärelle edes hetkeksi. Kenties hymähtelit ylimielisesti reagoidessasi (en tuomitse sinua siitä), ehkä hymyilit tietäessäsi että tämä vahvisti sen minkä jo tiesitkin: sinussa on se voima ja valo, sitä alkukantaista soturin tahtoa taistella, kohdata pimeys ja vaara; se menee ohi kuitenkin. Sinä selviät kuitenkin. Sinun vuorosi tulee vielä 💗 Joten sillävälin, sitä hirvittävintä, pelottavinta, elämänjanosi tukahduttavaa tunnetta, Sinua kaikkinesi toivon Sinun myötätunnolla kohtelevan, tietäen että valo ja varjo, aurinko ja kuu, vankeus ja vapaus tarvitsevat toisensa ollakseen olemassa.

🙏🙏🙏💫💫💫❇❇❇

Valoa pimeyteesi kantaen: Salla